—Ilman mitään kirkollisia tai yhteiskunnallisia sitoumuksia?
—Niin. Sitäpaitsi me olimme kumpikin vielä aivan liian nuoret sellaisia edes ajattelemaan.
—Siitä on kauan?
—Parikymmentä pitkää vuotta. Paljon on tapahtunut niiden kuluessa sekä sisälläni että ulkopuolellani.
—Etkä vieläkään ole voinut häntä unohtaa?
—En. Hän oli ensimmäinen rakkauteni.
—Ja sinä hänen?
—Niin. Minä viettelin hänet, kuten sanotaan.
—Ja tuoko nyt painaa omaatuntoasi?
—Ei se, että rakastin häntä, vaan se, että hylkäsin hänet ja jätin hänet ypöyksin outoon, avaraan maailmaan.