Se on palajamista takaisin alkukotiin, alkusoluun. Mitä sitten tapahtuu, en tiedä, minulla on siitä vain omat aavistukseni…
Tunsin vaipuvani kuin kuiluun ja samalla kummallisesti pieneneväni, kutistuvani. Olin täydellisesti tietoinen siitä, että tuo ei tapahtunut fyysillisesti. Vain minun sieluni pieneni, vain minun tajuntani kutistui, seuraten samoja lakeja, joiden mukaan se oli aikoinaan avartunutkin, samoja asteita ja porraspolkuja, joita myöten se oli kerran kohonnut syvyyksistä.
Nyt mentiin sinne takaisin. Oli kuin olisi samaa tietä samottu, nähty samat maisemat tien kahdenpuolin, tunnettu samat tunnelmat, samat ajatukset ajateltu. Mutta kaikki tuo tapahtui niin huimaavalla vauhdilla, että ymmärsin sen olevan kaikkien inhimillisten aikamittojen ulkopuolella.
—Ahaa, ajattelin minä. Tätä se sitten on, mitä aina olen kuullut kuolemanhetkestä sanottavan, että ihminen silloin saa nähdä jälleen koko entisen elämänsä.
Ei se ollut mitään miellyttävää elämystä, päinvastoin tuiki tuskallista ja ahdistavaa.
Tunsin nuorenevani hetki hetkeltä, mutta samalla syöksyväni aina syvemmä olentoni alkumysterioon. Nyt olin minä enää vain kahdenkymmenen vanha, nyt vain kymmenen, nyt kuuden, nyt kolmenvuotias…
Kohta saatoin tuskin kävellä enää … ennen pitkää olin imevä tietysti kaikkivaltiaan elämän nisiä oman äitini parmahilla…
Samalla pieneni tajuntani piiri yhtä nopeasti. Nyt tiesin minä enää, minkä konttaava lapsi tietää, nyt taisin tuskin enää kättä ojentaa… Mutta aina syvemmälle syvyyteen kävi matka, aina pieneneviin ympyröihin ja niiden keskipisteisiin…
Ponnistin kaiken tarmoni säilyttääkseni ainakin tajuntani keskuksen, josta saatoin todeta tuon kaiken oudon ja ahdistavan, mikä ympärilläni tapahtui. Mutta oivalsin hyvin samalla, että kaikki itsetietoinen ponnistus oli tässä turhaa ja että pian sammuisi myöskin tahtoni, samoin kuin jo aikoja sitten tieto ja tunne olivat minulta miltei olemattomiksi himmenneet.
Ne sammuivat kuin soihdut pikaisesti peräkkäin… Tuossa meni myöskin muisti! Hyvästi siis myöskin kaikki sielun yhtenäisyys!