—Niin on Laki. Niin käy kaikille. Minä en tiedä muuta.
—Mutta minä en tunnusta sitä Lakia, sillä se Laki on väärä ja mielipuolinen! Olkoon, että uskoisin uudesta-syntymiseen, lakkaisinhan senkin opin mukaan kerran uudesta-syntymästä ja palajaisin sinne, mistä olen tullutkin, täydelliseen yhteyteen Herrani Jumalani kanssa… Siis sama kiertokulku!
—Minä en tiedä. Minä täytän vain Hänen tahtoaan niinkuin sinäkin. Se riittää minulle.
—Mutta se ei riitä minulle! Sinä olet käsittävä, minä luova voima maailmassa, ja siksi ei minulle riitä kiertokulku. Se on järjetön! Eihän siinä ole mitään kehitystä, ei mitään eteenpäin menoa… Jos se on viimeinen maailmanselitys, ei sitten koko maailmankaikkeudella ole mitään tarkoitusta.
—Kuka sanoo, että sillä pitäisi olla joku tarkoitus sitten? Miksi pitäisi olla kehitystä, miksi eteenpäin ja taapäin menoa? Onhan hyvä niinkuin on. Aallot nousevat ja aallot vaipuvat, eikä meri kuitenkaan muutu siitä.
—Ei ole hyvä niinkuin on! Pitäisi aina olla parempaa ja parempaa. Mutta vaikka minä uskoisin kuinka spiritualistiseen kehitys-oppiin hyvänsä, täytyy minun tunnustaa, että se päättyy samaan kuin materialistisinkin, nimittäin ikuiseen, hyödyttömään kiertokulkuun.
—Miksi erotat siis Hengen ja Aineen toisistaan? Etkö tiedä, että Jumala on Kaiken-Yhteys? Etkö ymmärrä, että kaikki käsitteet yhtyvät äärettömyydessä?
—Kyllä, mutta miksi on siis ollenkaan mitään äärellistä? Minä jättäisin niin mielelläni kaiken iankaikkisen ja askartelisin vain ajallisessa, jos näkisin edes siinäkään mitään lopullista kehitystä. Mutta siinäkin vallitsee vain sama järjetön voimia kuluttava kiertokulku!
—Siispä tyydy siihen tai tunnusta itsesi voitetuksi!
—En ikinä! Sillä se on väärin, se on veristä vääryyttä. Ellen muuta voi, voin ainakin lingota vihani, uhmani ja kiroukseni sellaista maailmanjärjestystä vastaan, joka…