—Etkö tiedä, että maa on pyöreä…?
—Kyllä. Siksi olenkin polkenut kieroon toisen kengänkorkoni.
—Ja kun kuljet aina eteenpäin samaa viivaa…?
—Niin saavun aina takaisin samalle paikalleni ja kohtaan saman tyhmeliinin.
Se riitti hänelle. Minä sain jälleen naurajat puolelleni.
Eräs heistä keksi vapauttavan sanan mielestään.
—Nyt minä tiedän, kuka hän on! hän huusi iloissaan. Hän on kuljeksiva kisälli, ehkä hyvinkin suutari, vaikka ei mikään Jerusalemin suutari.
—Tavallinen suutari vain, vastasin piloillani, vaikka minun on ollut aina vaikea pysyä lestissäni.
—Olet joka tapauksessa ollut sangen kiltti meitä kohtaan. Siksi nimitämme me sinua tästälähtien Mestariksi.
Hänen ehdotuksensa saavutti yleistä kannatusta.