—Mutta hyvät ystävät, sanoin, tehän itse pyysitte minun kertomaan.
—Kerro vain eteenpäin! huusivat toiset. Kyllä me kuuntelemme.
—Mutta me emme salli sitä teidän sielunne autuuden vuoksi! huusivat toiset.
—Pitäkää te vain huoli itsestänne! Mestari, me pyydämme, puhu!
—Mestari! Me kiellämme sinun puhumasta.
Näin olin minä jälleen kahden tulen välissä. Ja minä vannoin vast'edes olla synnyttämättä ainakaan omalla uskollani enempää riitaa ja vainoa maailmaan.
Mutta eräät heistä tulivat minun luokseni ja sanoivat:
—Mestari, sinä olet oikeassa, me uskomme sinuun.
—Se ilahduttaa suuresti minua, vastasin todenmukaisesti. Mutta vielä enemmän ilahduttaisi minua, jos te olisitte minut täysin ymmärtäneet.
—Sitä en tiedä, vastasi joku miettivästi. Mutta joka tapauksessa minä uskon sinuun ja sinun Jumalaasi.