Mitä mahtoivat he tietää Jumalasta? Miten mahtoivat he yleensä suhtautua Häneen, miten palvella Häntä?
Ja mikä muodosti heidän syvimmän mahtipontensa? Tuon, jonka pohjalta he toimivat ja työskentelivät ja jonka voimalla he yleensä jaksoivat elää maailmassa?
Vai oliko sitä heillä edes ollenkaan? Kenties elivätkin he kaikki vain tyhjän varassa ja sattumalta?
Päätin ottaa selon tuosta, sillä tiesin sen vaikuttavan väkevästi myös omaan ymmärrykseeni Jumalasta.
Jätin tähdet. Läksin ihmisten lasten luo.
IHMISET.
PAJAVIRSI.
—Seppä, joka seisot siinä alasimesi ääressä! Mitä tiedät Jumalasta?
—Miksi häiritset minua? Minun on kiire! Sitäpaitsi minulla on ollut niin vähän aikaa Häntä ajatella.
—Kuinka? Ei aikaa? Ei aikaa tärkeimpään? Miten se on ymmärrettävä?