—Minulle tärkein on työni. Vain sen kautta voin elää ja elättää myös vaimoani ja lapsiani.
—Ja tuoko riittää sinulle? Eikö sinulla siis ole mitään korkeampia, henkisempiä tarkoitusperiä?
—En tiedä, mitä tarkoitat niillä. Mutta työni odottaa minua. Olet minua jo liian kauan pidättänyt.
—Tiedän työsi tuiman välttämättömyyden. Mutta eikö sen lomassa ole koskaan mieleesi juolahtanut, ettei ihminen elä vain leivästä, vaan että hän kaipaa ravintoa myös kuolemattomalle sielulleen?
—Minulla on niin vähän lomahetkiä.
—Mitä silloin teet?
—Lepään taikka koetan parhaani mukaan nauttia vaimoni ja lasteni kera työni tuloksista.
—Ja mitä laatua ovat sinun nautintosi?
—Iloitsen tämän elämän antimista.
—Etkö koskaan toisen, korkeamman elämän? Eikö sielusi koskaan ole tuntenut sammumatonta janoa sinne, missä on kaiken valkeuden ja vanhurskauden alkulähde?