—Ei. En tunne sitä elämää. Minun elämäni piirin muodostavat vain paja ja koti ja joskus käynti hyvissä ystävissä.
—Aineen orja olet. Etkö koskaan kiitä kaiken hyvän antajaa?
—Kiitän Häntä työlläni ja sillä mielellä, millä työskentelen.
—Siis millä mielellä?
—Tyytyväisellä. En napise kohtaloani. Ja minulle on sanottu, että se on Herralle sangen otollista.
—Sinulla ei siis ole mitään täyttämättömiä toivomuksia? Maailma on siis ylimalkaan varsin hyvä sinun kohdaltasi?
—Kaiketi olisi siinäkin paljon korjaamista.
—Esimerkiksi mitä?
—Palkka voisi olla parempi ja leipä leveämpi. Mutta on turhaa sitä ajatella.
—Miksi?