—Ettei mieli turhan tautta myrtyisi ja katkeroituisi.
—Yhteiskunnallinen vääryys painaa siis sinuakin? Eikö koskaan ole päähäsi pälkähtänyt nousta sitä vastaan taisteluun?
—Kyllä, nuorempana. Sitten olen koettanut sitä unohtaa, ettei elämän kuorma kävisi minulle ylivoimaiseksi.
—Ja oletko siinä onnistunut?
—Kutakuinkin. Ainakin minä luulen niin. Mutta nyt sinun täytyy mennä todellakin, sillä näethän, että hukkaan sinun kanssasi parasta työ-aikaani.
—Vielä yksi sana! Olet jo vanha mies. Etkö koskaan ajattele kuolemaa?
—Se tulee kuitenkin, ajattelipa sitä tai ei. Paras, että koettaa tässä elämässä elää ja tehdä työnsä niin kunnollisesti kuin mahdollista.
—Eikä haudantakainen kammota sinua? Aiot siis kuolla hyvällä omallatunnolla?
—Kuolen samalla tunnolla kuin olen elänytkin.
—Kuin kurja maan matonen siis?