—Ja sillä välin te suostutte vilpistelyyn? Onko teidän siis aivan mahdotonta odottaa?
—Aivan mahdotonta! Jokainen hetki, jolloin emme ole toistemme seurassa, on jo kadotettu kallis kivi, eikä meillä ole varaa enempi kadottaa. Nytkin hukkuu niitä jo liian paljon.
—Mutta voiko valheelle mitään pysyväistä onnea rakentaa?
—Meidän lempemme on totinen totuus. Kuinka saatat sinä niin kysyä?
—Sanoit äsken, ettet pelkää mitään. Etkö sitäkään, että voit tahtomattasi tuottaa hänelle ikävyyksiä?
—Jumala varjelkoon minua sitä tekemästä! Mutta jos ikävyydet kuitenkin tulisivat, tahdomme kohdata niitä käsi kädessä.
—Kuinka uskallat mainita Jumalan nimeä niin pienen ja matalan seikan kuin kurjan lempesi yhteydessä? Etkö luule Häntä siten herjaavasi?
—Varo itseäsi! Minun lempeni ei ole pieni eikä matala. Tunnenhan itse sen kautta juuri nousevani jumaliin.
—Suuret sanat eivät suuta halkaise. Mutta millä todistat sanasi?
—Tuntoni todistuksella, joka sanoo, että tulen päivä päivältä paremmaksi ihmiseksi.