—Voimme jättää sen kysymyksen tällä kertaa. Mutta kuinka kauan luulette te kestävän tuon rakkautenne?
—Niin totta kuin elän, se on kestävä iankaikkisesta iankaikkiseen!
—Haudan tällä ja tuolla puolen?
—Niin tässä kuin tulevaisessa elämässä! Mutta en nyt halua enempää kanssasi laverrella. Tahdon nyt juuri kohdata hänen katsettaan.
—Viivy hetki vielä! Te aiotte siis todellakin avioliittoon?
—Luonnollisesti! Niin pian kuin olen onnistunut hänelle ja itselleni siedettävän toimeentulon valmistamaan.
—Ja siihen mennessä te varastatte rakkautta? Eikö niin?
—Emme suinkaan. Me otamme. Me vain otamme omaamme, mikä kuuluu meille.
—Kuitenkin te petätte isiänne ja äitejänne?
—Teemme sen vain niin kauan kuin meidän on pakko tehdä niin. Mikään ei olisi meille itsellemme mieluisempaa kuin tehdä rakkautemme heti kaikelle maailmalle tiettäväksi.