—Etkä kuolemassa?
—En. Pelkään vain liian varhain kuolevani.
—Miksi pelkäät sitä?
—Koska en silloin saisi tehdyksi kaikkea, mitä liikkuu sielussani.
—Kerran on sinunkin luomisvoimasi lakastuva.
—Tiedän, etten ole ikuinen. Mutta luon kuin Luoja kuolemattomia.
—Etkö nyt herjaa Häntä? Etkö pelkää tiliä, jonka kerran olet tekevä
Hänelle lahjoistasi!
—Olen taiteilija Jumalan armosta. Tiedän, että tilini on oleva helppo minulle, jos vain joka hetki, viimeiseen hengenvetooni saakka, olen itselleni uskollinen.
KIRKKOVIRSI.
—Mitä paukutat, pappi, siellä? Tunnetko sen elävän Jumalan, jonka kunniaa niin korkealla äänellä kuulutat sanankuulijoillesi?