—Ymmärrän, että etsit ihannettasi…
—En! Se on jo minulla. Etsin vain ilmaisua sitä ilmi saadakseni.
—Ja senkö luulet löytäneesi tuon naisen katoavaisesta muotomuhkeudesta?
—Löydän kaavat hänestä katoamattomalle kauneuskuvalleni.
—Niinkö alhaiseksi arvaat ihanteesi? Vai näetkö Jumalan myöskin maan tomussa siis?
—Kuinka en näkisi? Kuinka en uskoisi kaiken elämän jumaluuteen? Enhän muutoin voisi hetkeäkään harjoittaa taidettani.
—Se ei ole taakka sinulle? Teet sitä sydämesi suurimmalla ilolla siis?
—Kysy rakastavalta naiselta, joka synnyttää! Eikö hän tee sitä sydämensä suurimmalla tuskalla ja hekkumalla?
—Etkö tiedä mitään korkeampaa elämässä?
—En.