—Ei milloinkaan. Kansa on aina oikeassa, sillä sen ääni on Jumalan ääni.
—Kuitenkin ovat monet kansanjohtajat siitä usein erehtyneet.
—Silloin he eivät ole kyllin herkällä korvalla sitä kuunnelleet. Sillä tuo ääni voi joskus olla hiljainen kuin kuiskaus, vaikka se taas toisin vuoroin voi pauhata pauanteena.
—Sitäkö kuuntelet siis kansalle oikeutta jakaessasi?
—Tutkin ja tuomitsen parhaan ymmärrykseni mukaan. Tavallisesti kaikuu kansan ääni jo kyllin selvänä minun omasta oikeustajunnastani.
—Ei ystävyys eikä vihamielisyys sitä pimitä siis?
—Ei. Olenhan tuomari, tunnen ylevän virkani vastuunalaisuuden.
—Eivätkä mitkään muutkaan yksityiset syyt koskaan vaikuta tuomioosi?
—Eivät milloinkaan. Teen kaiken tuomarivalallani.
—Se on siis niin pyhä sinulle?