—Kyllä. Kun istun sillä istuimella, en tiedä mitään sitä korkeampaa.
—Siksikö, että olet pannut sielusi autuuden pantiksi siitä?
—Miten lienee. Tunnen joka tapauksessa istuvani silloin kaikkivaltiaan
Jumalan kasvojen edessä.
—Tunnet itsesi Jumalan sijaiseksi?
—Ehkä niinkin. Edustanhan silloin Hänen itsensä asettamaa esivaltaa.
—Päätin äskeisestä puheestasi sinun kansan oikeustajuntaa edustavan.
—Voit niinkin sanoa, sillä sekin on Jumalasta.
—Miksi et siis jätä tuomiota Hänelle? Hän on sanonut: »Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi!»
—Siksi en teekään sitä koskaan yksityisenä henkilönä. Mutta tuomarina olen minä Hänen ajallinen välikappaleensa.
—Siis tiedät myös, että Hän on pitkämielinen ja hyvä?