—Sieluni kaipaa joskus lepoa ja yksinäisyyttä.
—Siinä tapauksessa valitan, että olen vasten tahtoani häirinnyt sinua.
—Älä huolehdi, olen levännyt jo! Mutta joskus saattaa sydänkin olla niin nihki väsynyt, että se sulkeutuu kuin lummekukka ehtoon langetessa.
—Ymmärrän, että voi väsyä alati vaeltamaan.
—Voi väsyä itseään alati antamaan. Sillä tiedä, että joskin nuo tuolla kylässä joskus syöttävät ja juottavat minua, syötän ja juotan minä heitä sydänverelläni.
—Jälleen en täysin tajunne sanojesi tarkoitusta. Mutta kumma mies olet. Äsken näytit vanhalta ja vaivaiselta, nyt säteilevät silmäsi kuin nuorukaisen.
—Olen nuori vuosiltani, vanha viisaudeltani.
—Mistä tuo johtunee?
—En elä ensi kertaa. Olen tullut maailmaan toisen kerran ristiinnaulittavaksi.
—Käytät sanoja, joita me käytämme vain Jesuksesta Kristuksesta.