—Kyllä. Mutta se ei voinut millään tavalla estää minua tietäni jatkamasta, sillä olenhan viettänyt suurimman osan elämääni taivas-alla.
—Tiesi on siis niin tärkeä?
—On. Mistä minä nyt vaellan, tulevat tuhannet ja jälleen tuhannet minun jälkeeni vaeltamaan.
—Ymmärrän, vaellat valtatietä.
—Tarvon taipaleita, joita ihmisjalka ei ole astunut vielä. Mutta niin totta kuin tässä seison, siitä on kerran tuleva valtatie.
—Mistä ja minne tuo polku poimuttelee?
—Majasta majaan, sydämestä sydämeen. Mutta ihmiset eivät usko siihen eivätkä tahdo sitä kulkea vielä.
—Sinä et pidä ihmisistä?
—Päinvastoin. Minä rakastan heitä.
—Kuitenkin karttelet heitä? Kuitenkin makaat sinä mieluummin taivas-alla kuin jäät heidän huoneisiinsa säätä pitämään?