—Niin. Tuo reppu ja sauva ja nämä kurjat rääsyt minun ruumiillani ovat ainoat, joita tässä maailmassa voin omikseni nimittää.
—Elät kerjäämällä?
—Annan enempi kuin otan.
—Kuinka se on mahdollista?
—Annan sellaista, mitä ei heillä ole. Vastalahjaksi tarjoavat he taas, mitä minä kullakin hetkellä satun tarvitsemaan.
—Siis kuljeksiva kauppias tai työnhakija?
—Minulla ei koskaan ole ollut kaupan mitään. Ja työtä on toimeni aina tarjonnut minulle yli voimieni.
—En nyt käsitä kaikkia sanojasi. Mutta mitä teet metsässä? Näen sinut nuotiolla, olet tullut tänne Tapion riistaa vaanimaan?
—En tapa ketään. Olen tuleni metsään sytyttänyt sen ääressä yöni viettääkseni ja kuivatakseni vaatteitani.
—Miksi et jäänyt kylään? Etkö nähnyt rajusäätä nousevaksi?