Kulki Luoja karjatietä muodossa maallisen urohon. "Mitä itket impi sukka?"
"Tuota vaivainen valitan, kun olen tyhjä Tyyrin tytti, vähä paimen pappilassa."
"Miksi et mene kisahan?"
"Kuinkapa minä kisahan, kun ei mulla kumppalia."
Kukan antoi armo-Luoja:
"Sulho on sinulla suuri."
Karkeli kyläinen kansa kummulla välillä vetten, auringon alimenossa; siellä Tyyrin tyhjä tytti suuren sulhonsa keralla.
Riensi riemuiten kotihin.— Kukan kätki lippahasen, pani alle päänalaisen, kun heräsi, avasi arkun: oli kukka kultalehti.
Tuosta tunsi suuren sulhon, jonk' oli kanssa karkeloinut kummulla välillä vetten; eikä itkenyt enempi.
LUOJAN LEIPÄ.
Kiesus Karjalan jumala tuo oli karjan kaitsijana ruman Ruotuksen talossa.