Poika tuota poimimahan.
Taas oli paossa peura yhdeksännen suon selällä.
Kovin kiiti kautokenkä, huiskin hunnuton samosi, sinisukka suota pitkin, punapaula puunsolia, hulmuten heleän helman, tukan tuulehen hajoten, kuuli jo läheltä huudon riemahtavan, raikahtavan: "Armas, päätä jo pakosi, taikka suulle suutelenkin!"
Heitti impi helmastansa tertun tuoksuvan polulle.
Poika tuota tuntemahan.
Tytti huusi, huikahutti kymmenennen vaaran päältä: "Tuntenet kukan korean, vaan et tunne neittä nuorta."
Tuo potra Kaparin poika kukan heitti kuusikkohon, puhki ilmojen puheli: "Tuntenen sinutkin kerran, sie kuulu Syvärin kukka, ennen aamun alkamista, Koi-Luojan korenemista!"
Ilkkui impi kukkulalta: "Ajat aamun auteretta, sie tuuli suvisen illan!"
Läksi poika piukomahan, kylän sulho suikomahan, kylän-joutsi joikumahan, sankari samoamahan, kulki kuin kulo mäellä, tuulispää salon saralla, kivet kirpoi kantapäistä, tuli silmistä sirisi.
Sai jo kiinni neien nuoren mättäällä salon sinisen ennen aamun alkamista, Koi-Luojan korenemista.