Kaatui itse kalpahansa, paloi roihuten rovion, varjojen vaeltaessa aavoja aron pimeän.
Tuop' oli Ukri tuhma ukko, vain tuhkan jälelle jätti, tuop' oli tuima Ukrin heimo, kaatui viime kantahansa, kertoi kansan kohtalosta vain tuuli lumisen tundran, lauloi Ukrin yöstä yksin Salliman ikuiset immet.
SYVÄRIN IMPI.
Tuo ihala Syvärin impi poimi kukkia pivosen kesäisestä pihlapuusta, puhui pihlaja hänelle: "Mitä sie minusta tahdot?"
Tytti taiten vastaeli:
"Kesän riemuja keräilen."
Tuo potra Kaparin poika näki neien kartanolla, sydän rinnassa sykähti: "Liet minulle mielitietty?"
Neiti lintuna liversi: "Lienet armas liiatenkin, annan toivoa vähäisen."
Peuran lailla pois pakeni, meni pitkin metsätietä, häipyi helmenä salolle, kaunehena kankahalle, helmassa kukat koreat, ympärillä yö heleä.
Poika pyytä pyytämähän.
Nousi nopsa neien jalka, nopsempi kosijan jalka, siro siukoi hirven nilkka, kinner kiireempi ajajan, tahtoi jo tavata kaunon, kiinni kirkkahan kopata; putosi polulle kukka rinnoilta ripeän immen.