Sai kansa sotisopihin, juoksi lehtohon jumalten niinkuin hirvi hiihtäjäänsä tai petraa perin edellä: "Oi Taatto, opeta meille huurut hurmehen jumalan!"
Tuop' oli Ukri tuhma ukko, iski verta suonestansa, sillä kulmansa sivusi: "Verta vaativi jumala, lepän-luoja leppymätön!"
Kansa kasvonsa veristi,
tiedusteli tietäjältä:
"Kuinka on tulen jumala,
Panu suuri palveltava?"
Tuop' oli Ukri tuhma ukko, iski tulta kynnestänsä, karkaisi sydämen kohdan: "Panua palvotaan tulella, jylinällä Pauannetta!"
Karkeni myös kansa kaikki, kyseli kuninkahalta: "Kuinka on kumarrettava raudan rohkean väkeä?"
Tuop' oli Ukri tuhma ukko, iski tapparan tulisen maksahan lähimmän miehen: "Teräs kuulevi terästä, rauta miestä rohkeata!"
Kumahutti kuulun kilven, syöksyi aavalle arolle hulmuten hevosen harjan, tulta tupruten kavion, kansa pilvenä perässä, Ukrin heimo ukkosena.
Minkä matkas maita pitkin, sen sytti sotasavuja, minkä virtoja vilisti, sen veristi virran vettä, syöksyi kansojen merehen, kansat kaatui kahdenpuolen, kosto kostajan tapasi: aallot yhtyi päänsä päällä.
Tuop' oli Ukri tuhma ukko, näki jo turmansa tulevan, käski jo kokohon kansan alle taivon tähtikirjan.
Käden korkean kohotti, huusi kaiken kansan kuulla: "Yks oli uhri Ukrin uhri, se oli sankari-unien, toinen uhri heimon uhri, se oli sankaritekojen, kolmas uhri kuolon uhri, se on maine maailmalla!"