UKRI.
Tuop' oli Ukri tuhma ukko, herttua väkevän heimon, Aasian iki-aroilla, rannoilla rajattomilla.
Liian suureksi sukesi, ylen kasvoi ylpeäksi, voimasta oman väkensä, oman tietonsa tajusta, oman taikansa tehosta, oman hengen hekkumasta.
Lausui kansan kaiken kuulla, lyylijuhlassa julisti: "Ensi uhri maan on uhri, toinen uhri taivon uhri, kolmas itseni ikuisen, herran heitä korkeamman!"
Kuuli kansa kauhistuen.
Tuop' oli Ukri tuhma ukko, kaasi maahan maitotilkan, maito muuttihe vereksi, purskutti punaisen suihkun. Heitti tilkan taivahille, taivahat tulena tuiski, poltti maakunnat poroksi, arot kaikki autioiksi.
Kansa yhtehen keräysi: "Pahoin teit sa, Ukri ukko, hylkäsit hyvät jumalat!"
Tuop' oli Ukri tuhma ukko, viisti vettä siivellänsä, toisella pihoja taivon, virkkoi kaiken kansan kuulla: "Jos jätin jumalat vanhat, etsin uudet ja paremmat!"
Tunkihe väki kokohon kuin hevot susien tullen: "Näytä meille ne jumalat, parahia palvokaamme!"
Tuop' oli Ukri tuhma ukko, puki päälle vainopaidan, vainon välkytti terästä: "Näytän ne jumalat teille, veren jumalan, tulen jumalan ja jumalat sinisen raudan, saakatte sotisopihin, nyt on Ukrin uhrijuhla!"