—Silloin on järjestysvalta tekevä tehtävänsä.
Hän lupasi sen kunniasanallaan.
Maisteri jatkoi tiedustelujaan. Niin tapasi hän kerran roistot Helsingin rautatie-asemalla. He seisoivat kaikessa rauhassa eräällä läpikulkupaikalla ja katsoivat tarkasti silmiin jokaista ohikulkijaa.
Maisteri tunsi heidät heti siitä yksityiskohtaisesta henkilökuvauksesta, jonka Jaana oli esittänyt hänelle. Siistinnäköinen, kiveräviiksinen nuori mies kuiskutteli erään toisen vanhemman miehen kanssa, jonka naama heti osoitti hänen kuuluvan yhteiskunnan alimpiin pohjakerroksiin.
—Vangitkaa nuo miehet! hän sanoi eräälle suomalaiselle poliisikomissariukselle, joka samalla kulki siitä ohitse. Nimeni Yrjö Antero Pouttu, filosofian maisteri.
Komissarius katsoi häneen kuin mielenvikaiseen.
Sitten hän hymyili sääliväisesti.
—Ne miehet eivät kuulu minun valtani alle, hän lausui matalalla äänellä.
—Hyvä, siinä tapauksessa minä telefonoin poliisimestarille.
Komissarius iski silmää tuttavallisesti.