—Mikä sinun nimesi on? kysyi rouva viime hetkessä.
—Jaana.
—Eikö muuta?
—Rönty, Jaana Rönty.
—Fyi, sanoi rouva. Ei se kelpaa. Se on liian raaka ja kömpelö. Jos sinulta kysytään, voit sanoa itseäsi vaikka Hilduriksi.
—Miksi? kysyi Jaana.
Rouva opetti hänelle sanan. Sitten hän avasi oven ja osoitti Jaanan erääseen kamariin.
Siellä oli paljon herroja, joukossa yksi vanhempikin. Jaana pani tarjottimen pöydälle ja aikoi mennä. Mutta herrat estivät häntä. Yksi niistä kävi kiinni hänen ranteesensa ja pakotti hänet istumaan.
—Kaunis tyttö, he sanoivat. Mikä nimi?
—Hilturi, änkytti Jaana.