—Tiedänpä vaan, hän sanoi. Minä olen nähnyt hänet Helsingissä.
—Mitäs kysyt sitten, kun tiedät itse paremmin, huomautti Nantta myrtyneenä.
Nyt sekautui jo Iikka Röntykin puheesen.
—Eihän se mikään tukkiherra ole, hän sanoi. Se on sellainen, sellainen, joka kirjoittaa…
—Sanomalehtiin, lisäsi Holli-Reeta.
—Tuntevatko isä ja äitikin hänet? kysyi Jaana kummastuneena.
Iikka Rönty näytti oikein ylpeältä.
—Onhan se meillä jonkun kerran syöttänyt hevostaan, hän sanoi.
—Hyvä ja höyli herra se on, jatkoi Holli-Reeta. Ja niin puhelias.
Kaikesta se kertoi ja kaikesta se tahtoi tiedon ottaa.
—Eikä sitä meilläkään niin metsänkorvessa eletä, päätti Iikka Rönty, syrjäsilmäyksellä tyttäreensä.