Jaana ihmetteli.
—Onpa sillä liikoja rahoja, hän sanoi.
Iikka Rönty ojensi häntä itsetietoisesti.
—Eivät ne sen omia ole, hän sanoi. Ne ovat sen isäntien rahoja. Mutta hyvä mies kun on, niin ei tahdo näet rikastua köyhän kansan puheilla.
—Olisi kait se saanut meidän vähät tietomme ilmaiseksikin, lisäsi
Holli-Reeta. Eipähän niistä täällä olisi osattu maksuja ottaa.
—Mitä sinä kerroit sille? kysyi Jaana veljeltään.
—Ilman vaan, vastasi tämä yksikantaan.
Hän oli vielä ikäänkuin hiukan nyreissään siitä, että Jaanakin tunsi herran.
Mutta itsestään rupesi hän kuitenkin sitten sana-arkkuansa availemaan.
—Se tämä Heikki Kontio, virkkoi hän, jäi pois asevelvollisuudesta, vaikka sen nyt olisi ollut vuoro tänä keväänä. Mutta kun se kauppias käski sitä jäämään pois ja sanoi, että se asetus ei pitänyt kutiaan…