1:NEN VUOROLAUSUJA
Siit' alkoi salot silota, metsät mielin kasvaella, lehti puuhun, ruoho maahan, linnut puuhun laulamahan, rastahat iloitsemahan, käki päällä kukkumahan.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Kasvoi maahan marjan varret, kukat kultaiset keolle, ruohot kasvoi kaikellaiset, monenmuotoiset sikesi; ohra on yksin nousematta, touko kallis kasvamatta.
ESILAUSUJA (miettivästi)
Eipä nouse Osmon ohra, ei kasva Kalevan kaura ilman maan alistamatta, ilman kasken kaatamatta, tuon tulella polttamatta.
VÄINÄMÖINEN (tehden kylväjänliikkeitä kädellään)
Minä kylvän kyyhättelen Luojan sormien lomitse, käen kautta Kaikkivallan tälle maalle kasvavalle, ahollen ylenevälle.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Akka manteren alainen, Mannun eukko, maan emäntä, pane nyt turve tunkemahan, maa väkevä vääntämähän; eip' on maa väkeä puutu sinä ilmoisna ikänä, kun lie armo antajista, lupa luonnon tyttäristä.