(Kaikki ovat nousseet innoissaan.)
ESILAUSUJA
Se on seppo Ilmarinen päivän kolmannen perästä kallistihe katsomahan ahjonsa alaista puolta; näki Sammon syntyväksi, kirjokannen kasvavaksi.
Takoa taputtelevi, lyöä lynnähyttelevi, takoi Sammon taitavasti: laitahan on jauhomyllyn, toisehen on suolamyllyn, rahamyllyn kolmantehen.
Siitä jauhoi uusi Sampo, kirjokansi kiikutteli, jauhoi purnun puhtehessa, yhen purnun syötäviä, toisen purnun myötäviä, kolmannen kotipitoja.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Niin ihastui Pohjan akka, saattoi sitte Sammon suuren Pohjolan kivimäkehen, vaaran vaskisen sisähän, yheksän lukon taa'aksi.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Siihen juuret juurrutteli yheksän sylen syvähän, juuren juurti maa-emähän, toisen vesiviertehesen, kolmannen kotimäkehen.
(Istuvat. Ilmarinen, Pohjan neiti ja Louhi tulevat vasemmalta karsikosta.)