Voi, poloinen, päiviäni, voipa, kurja, kummiani, kun pi'in sisarueni, turmelin emoni tuoman! Voi isoni, voi emoni, voi on valtavanhempani, minnekä minua loitte, kunne kannoitte katalan! Parempi olisin ollut syntymättä, kasvamatta, ilmahan sikeämättä, maalle tälle täytymättä; eikä surma suorin tehnyt, tauti oikein osannut, kun ei tappanut minua, kaottanut kaksi-öisnä.
( Äiti tulee vasemmalta karsikosta. Kullervo rientää häntä vastaan.)
Oi emoni, kantajani! Kun oisit, emo-kuluni, synnyteltäissä minua pannut saunahan savua, lyönyt saunan salpa päälle, tukahuttanut savuhun, kaottanut kaksi-öisnä!
(Painuu itkien hänen povelleen.)
ÄITI
Mi sinulla, poikaseni? On kuin Tuonelta tulisit, Manalalta matkoaisit.
KULLERVO
Jo nyt on kummat kuulununna, turmiot tapahtununna, kun pi'in oman sisaren, turmelin emoni tuoman.
( Äiti parahtaa ja eroaa hänestä.)
Se jo surmansa sukesi palavahan pyörtehesen; itse en nyt tieäkänä, kunne kurja kuoletaime.