Putosivat puista lehdet, pilvilöistä sateet, ei pudonnut tuskan taakka minun mielestäni.
Muutti linnut maille muille, meni armas nainen, yksin yön pimeän lintu rinnassani laulaa.
—Oi Jumala, sano minulle milloin kesä tulee? —»Silloin koska kirkonkellot matkallesi soittaa.»
—Oi Jumala, vielä virka, milloin päivä nousee? —»Silloin kun vihanta virpi kummullasi kukkii.»
—Hyvä Jumala, etkö luule, että armas palaa? —»Palajaa, kun vieras sulho vierellänsä kulkee.»
—Lausu, laupias Jumala, vielä viime sana: yletänkö ystävääni Tuonen tuolta puolen?
Vaiti on Jumala, vaiti meri, maa ja metsä, yksin yössä mielipuoli puhelee ja huutaa.
KEVÄT KIRKKAHIN.
Kevät kirkkahin, mitä virkkaisin, jos armahain tulis vastahain?
»Älä muuta kuin sula silmin, suin, kuole riutuen kera hankien!»