Et ole pienin sa mun muistoini kirjassa.
Niin monta iltaa näin sen peilissä ystävätäin.
Hän poissa on minulta nyt, ma yksin yöpynyt.
Hän muita jo lempi kai; kuva korvata sorean sai.
Ja jäähtyi kahvikin, kun istuin ja uneksin.
Ja kyynelet kylmät vain mun vierivät poskiltain.
Tarjooja-tyttönen mua katseli säälien.
Lie rukkaset saanut hän, näin näytti hän miettivän.
Tai tyhjä sen kukkaro on
Kuka lieneekin onneton?
Oi, tyttönen herttahin!
Sun aatokses arvasin.