»Ja saanko mä palkkani nyt kukaties—»
Kunigunda, ah, Kunigunda—
»olla tahtoisin kuninkaan tyttären mies».
Verijälkiä kannukset jätti.
»On oikein, palkkansa saa sotamies—» Kunigunda, ah Kunigunda— näin lausui kuningas, »mut kukaties jätät sitten sa maan ja minut.
Siis myö mulle miekkasi sotamies—»
Kunigunda, ah, Kunigunda—
Ja korkeelle leimusi kuninkaan lies,
mut vastasi sankari suuri:
»Ja vaikka mä vaan olen sotamies»— Kunigunda, ah, Kunigunda— »niin myö minä miekkaani en jumal' ties itse kuninkaan tyttärihinkään.
Mun onneni olla on sotamies—» Kunigunda, ah, Kunigunda— »sama, luulenpa, tahto on miekkani myös, se on Hiidessä kuuraeltu».
3.
SUKKAMIELEN SAUVA.
Puiden takaa puiden taaksi metsän linnat liukuu. Sukkamielen sauvan pääss' on hopeainen tiuku.
Kun se tiuku helisee, niin hämy maille lankee, riutuu rinta ihmisten ja miel' on ahdas, ankee.
Puiden takaa puiden taaksi metsän linnat liukuu. Sukkamielen sauvan päässä kultainen on tiuku.