SYY.
Rakastimme me molemmat: sinä minua, minä sinua; ei se ollut syy.
Kiusasimme kumpaisetkin: minä sinua, sinä minua; ei se ollut syy.
Oli syynä onnettuuden: loittonit sinä minusta, vain vikani muistit.
Ja oli toinen turman siemen: loittonin minä sinusta, ihanintas itkin.
5.
KÖYNNÖS.
Kauloi kuuma köynnöskasvi, kiersi mun tulinen kukka yössä syksyn synkkä-tuoksun.
Huokui hulluuden janoa: pää sameni, aivot päihtyi, juopui järki, luopui tunto, paloi pätsi päälaella, takaraivossa rovio, silmät selvänä tulena, vallaltansa valkuaiset, suonet kaikki suihkamassa, pallea pakahtumassa, sydän kuin arina kuuma, veri kuin kipunaverkko.
Koitti huomen kirkas, kylmä; tahdoin nousta taipaleelle, järki päästäni putosi, rinnasta sydän punainen punaiselle tanterelle, juurelle jumalan pursun.