Ilma täyttyy inhuudesta, rinta varhaisvanhuudesta.
Painuu pää jo polven varaan, sortuu kaikki kaunis soraan.
Sydän kuolee kultahinen, runo kiurun kaltahinen.
SULKANUOLI.
Kiiltää kärki noidan kiron, suihkaa sulkanuoli neron.
Iskee päähän ihmisvaleen, syttää kylät suuret tuleen.
Tarpoo talvi-öiset ummet, tempaa juuriltansa tammet.
Murhaa monet päivän mietteet, tappaa monet taivaan luotteet.
Kulkee kautta vuosisatain, järjen öiden, hengen sotain.
Sielut siittää, muodot muuttaa: ampujansa surmaan saattaa.