Niku Flander lausui usein: »Piru tässä piinaa!
Rouva laskee leikkiä ja mestari juo viinaa.
Ruukin ruokasalissa he kahvia juuri joivat, vaikenivat välistä ja taasen tarinoivat.
Hyvä loppu täst' ei tule. Timeo ridentes.
Siihen asti kuitenkin: Beati possidentes.»
Taideniekka väitti: »Teill' on silmät oravaisen.»
Anja-rouva naurun päästi kauvas kaikuvaisen.
»Kenpä tietää, hampahat myös oravan teill' lienee?»
Anja-rouva nauroi sekä vastas: »Herra tiennee!
Vaarallista varmahan ei oravan lie puru.»
Taideniekka huokas: »Ah, se on kuin sydänsuru!
Oravainen hampahansa yhteen aina puree.»
Anja nauroi: »Houkka on, ken oravan tähden suree.»
»Ja jos nyt ma virkan teille, että teidän tähden surrut olen kuut ja viikot enkä ennen lähde
kuin ma olen ampunut sen oravan oksapuulta, puulta purevaisen sen ja suudellut sen huulta.»
»Siispä toivon, että jäätte tänne ikuisesti.»
Anja nauraa hekotteli aivan herttaisesti.