Tuhat-äänin lauloi luonto Luojan ylistystä, kesän nuoren kukintaa ja lemmen täyttymystä.
**
SIMO HURTTA
Runosikermä Isonvihan ajoilta
(I 1904, II 1919)
ENSIMMÄINEN SARJA.
HÄÄT HOVILASSA.
Simo Hurtta, hurja miesi, ajoi orhin pappilahan; pappilassa lämmin liesi katsoi kammon kulkijahan; hilpeästi räiskyi kuusi, liekkui lämmin ortten alla. Istunut ei Hurtta, huusi äänellänsä karhealla:
»Ja jos nyt et tytärtäsi mulle pappi parka anna, et sä enää ikänäsi kirkon kymmenystä kanna! Kuuluttaako tahdot? Tässä kaikuu kellot kalvan tiestä, myös on sotakirves lässä jos on tarpeen puhemiestä.»
Antoi tyttärensä pappi, mieheen vihattuhun vihki, vapis valkoparta appi, nääntymäss' on nainen nihki; Simo Hurtta koppoi korjan, hevon neuvoi helmivyöllä, toi kuin oisi tuonut orjan Hoviin vaimon keski-yöllä.