Voipuneena haavoistansa Sykkö yössä yksin makaa; ympärillä räyhää kansa, kuuluu pauhu seinän takaa. On nyt Sykön mieli synkkä, into oisi iloon muiden, vaan on jalka lysmy, lynkkä, reikä alla rintaluiden.
Ei oo sulho Suomen maasta, on hän tullut mailta muilta, Aunuksesta autuaasta, saanut Vienan virransuilta, hirven hiihtokankahilta; Repolan on miesi reima. On nyt läsnä urhon ilta, otsallansa Tuonen leima.
Virittää hän vienon virren yössä maaten, matalalta, luota synkän seinähirren, sysimustan orren alta, syöden miestä surun summan, välkkyessä Kalman peisten, tuimellessa tuskan tumman, lautsan päässä Kuolon seisten.
»Miksi vierin vieno peura Repolasta rikkahasta? Oli tuolla tuttu seura, maanitteli maammo lasta. Miksi heitin heimon kannat, vierin maalle vierahalle, heitin heljät heinärannat, punapurret rannan alle?
Outo tääll' on urhon olla, korpi kolkko, kansa karu, kaihi eessä auringolla, soi ei kannel eikä taru, eipä kaiu hemme helske rantamilla rahkasoiden, kaikuu täällä miekan melske, tanhujuoksut tapparoiden.
Oli mulla kontu pieni, senkin ryösti Hurtta julma; on nyt musta murhetieni, asuntoni korven kulma, mätäs märkä vuoteheni, hongan oksat pääni harjaa, särkyi silloin sydämeni; kohta kaitsen Tuonen karjaa.
Oli nainen nuori mulla, tarpoi lunta talvisäissä, on nyt tupa tuiretulla, nääntyi tielle synnyttäissä, puhui jäinen pohjatuuli, kylmät siinti tähdet taivaan, taaton kirot korpi kuuli; kohta astun kuolon laivaan.
Jää nyt multa pikku piltti. Ukko, auta orjan lasta, nosta polves päälle kiltti, korjaa koito maailmasta, kapaloissa kauas kanna, hyvin kätke hallan-arkaa, isää ällös ilmi anna; kohta kynnän Kalman sarkaa.
Älä suutu, suuri Luoja, vihan ärjy ääntä mullen, anna armo ynnä suoja minun Tuonen tupaan tullen! Osoittaos lämmin soppi oven suussa, lieden luona; oli kylmä elon oppi, synkkä syödä mieron muona.
Vaan jos ärjyt ääntä vihan, koska vuodan veljesverta, näin ma sulle vastaan ihan: »Tehtiin oikeutta kerta.» Ei se aina voita hyvyys, pilven alta päivä loista, eikä elon vetten syvyys aina taivaan kaarta toista.