KERTTU: … ja veri niin vetävä!
SINIKKA vaikenee ja painaa päänsä alas.
KERTTU: Kovinpa poskesi palavatkin. Lienet lujastikin hiihtänyt?
SINIKKA (hiljaa): Hiihdin.
KERTTU: Kilpaa kuvajaisesi kanssa?
SINIKKA: Kuva——?
KERTTU: Niin sitä isäsi arvelikin tässä.
SINIKKA katsoo säpsähtäen isäänsä ja vaikenee.
KERTTU: Siitä taitavat silmäsikin sädehtiä?
SINIKKA (viattomasti): Niin, äiti, kuudan paistoi niin kauniisti…