TUOMAS: Kirkon salaisuus! Erään korkean henkilön elämä ja kuolema riippuu siitä.—(Varoittavalla kädenliikkeellä.) Siksi: ei sanaakaan.
KAIKKIVALTA: Teidän korkea-arvoisuutenne: ei sanaakaan.
TUOMAS: Hyvä.—(Lempeämmin.) Olethan sinä Pietari, minun oma opetuslapseni.
KAIKKIVALTA: Kallis kasvattajani!
TUOMAS: Milloin palasit Virosta?
KAIKKIVALTA: Seurasin sieltä hänen hengellistä ylhäisyyttään legaatti
Balduinia.
TUOMAS: Tosiaan!—Ja sinä kaipasit jälleen minun luokseni? Ja nyt tahdot sinä jälleen olla minun rakas opetuslapseni?
KAIKKIVALTA: Isä!—Te sanoitte ennen minua hyväksi omaksitunnoksenne.
TUOMAS: Todellakin? Sanoinko minä niin?—Sitten mahdoin minä myös niin tarkoittaa. Mutta sinä olet ollut kauan poissa minulta.
KAIKKIVALTA: Isä: minä olen kovin kaivannut teitä.