TUOMAS: … Liian kauan. Myöskin minulla on ollut usein ikävä sinua.
KAIKKIVALTA (hiljaa): Isä: miksi minun täytyi pois?
TUOMAS: Se oli Jumalan tahto. Sinun hetkesi oli lähestynyt.
KAIKKIVALTA: Mikä hetki?
TUOMAS: Sinun suuri hetkesi.—(Juhlallisesti.) Oli tullut aika sinun mennä kaikkeen maailmaan ja saarnata sitä sanaa, jonka minun luonani oppinut olit ja niin palavalla sydämenhartaudella omaksunut.
KAIKKIVALTA: Ja minä menin…
TUOMAS: Sinä menit Herrasi Jumalasi tahtoa täyttämään. Minä luulen, että viisaat miehet nimittävät elämäntyöksi sitä.
KAIKKIVALTA (rukoilevasti): Ja nyt minä olen tehnyt sen työn, eikö totta? Ja nyt minä saan jäädä ijäksi teidän kattonne alle?
TUOMAS: Tahtoisitko … sinä … niin?
KAIKKIVALTA: Kyllä, isä. Minun oli niin hyvä olla täällä.