TUOMAS: Oliko?
KAIKKIVALTA: Te olitte niin hyvä minulle.
TUOMAS (liikutettuna): Siis on maan aution avaruudessa joku, joka sanoo hyväksi minuakin.—(Laskee kätensä kuin suojaten hänen päänsä päälle.) Kuinka vanha olet?
KAIKKIVALTA: Isä: minä olen lakannut laskemasta vuosia siitä saakka kuin minä löysin armon Jesuksessa Kristuksessa.
TUOMAS: Ja sinun uskosi tekee onnelliseksi sinut?
KAIKKIVALTA (säteilevin silmin): Kyllä. Kuinka voisin minä olla muuta kuin onnellinen, kun minun päivänlaskuni ovat pitkät ja laupiaat ja minun huomenkoittoni toinen toistansa korkeammat!
TUOMAS: Mutta yöt niiden välillä? Eivätkö ne tuota tuskanhikeä sinulle?
KAIKKIVALTA: Yöt nukun minä Herran Mestarin suojan alla.
TUOMAS (katsoo häneen, hänen kätensä vaipua raskaasti alas): Sinä olet onnellinen.
KAIKKIVALTA: Kyllä, isä: minä olen hyvin onnellinen.