TUOMAS (tukahtuneella äänellä): Huovit!
LYYLI: Ole huoleti! He seisovat oven edessä.—Mutta mikä sinun on?
Sinähän horjut ja vapiset aivan?
TUOMAS: Nainen! Jätä minut!
LYYLI: En liene mieluvieras, koska näin kylmästi kohtelet minua…
TUOMAS: Jätä minut!
LYYLI (nauraen pilkallisesti): Ohoh, oletpa sinä outo isäntä!—Eikö totta: minun kotini oli paljon vieraanvaraisempi sinulle, kun sitä käynnilläsi kunnioitit?
TUOMAS: Oletko tullut tänne minua pilkkaamaan?
LYYLI: Vuoroin vieraissa, piispa Tuomas!—Eikö totta: sinulta ei puuttunut mitään?
TUOMAS (vihan vimmassa): Nyt … puuttuu minulta … miekka.
LYYLI: Ei sitäkään, näen senkin killuvan seinälläsi. (Tuomas tekee liikkeen sitä kohti.) Ahaa, piispa Tuomas: sinun tekisi mielesi nähdä minun vertani punaisinta.