KAIKKIVALTA: Paavin paimenkirjeen. Sitä ei ole nyt enää olemassa.
TUOMAS: Niinkö?—(Vaitiolo.) Sytytä kynttilä, että näen jälleen kasvosi lempeässä levossaan.—(Kaikkivalta tekee työtä käskettyä.) Pietari: ethän sinä kanna kaunaa minulle muinaisista?
KAIKKIVALTA: En, isä. Minut täyttää pelkkä hartaus ja kiitollisuus, kun teitä ajattelen.
TUOMAS: Kuitenkin sai isäsi surmansa minun käteni kautta.
KAIKKIVALTA: Minä en tiedä siitä mitään… Siis ei sitä asiaa ole minulle olemassa. (Vaitiolo.)
TUOMAS: Pidätkö minua … pahantekijänä?
KAIKKIVALTA: Pidän teitä miehenä, joka tekee.
TUOMAS: Hyvää vai pahaa?
KAIKKIVALTA: Teette maailmaa hyville ihmisille mahdolliseksi.
(Vaitiolo.)
TUOMAS (hitaasti): Heidän tähtensä … me siis olemme … loassa ja veressä kaahlanneet?