BALDUIN: Niitä ei unohdeta, ritari Raimund. Mutta nyt teillä ei ole valittavana kuin kaksi mahdollisuutta: joko jättää minulle heti miekkanne taikka joutua kirkon ankarimpaan kiroukseen?
RAIMUND: Herra legaatti: teillä ei ole oikeutta sitä minulle julistaa.
BALDUIN (lujasti): Kyllä, ritari Raimund. Minä otan nyt sen oikeuden itselleni.
RAIMUND: Temppeliherrana ja Pyhän haudan ritarina kuulun minä vain veljeskuntani ylimmän tuomiovallan alaiseksi…
BALDUIN: Ritari Raimund: ellette te nyt heti jätä miekkaanne minulle, julistan minä teidät jumalattomaksi mieheksi, ulkopuolelle kaikkien pyhien ihmisten yhteyttä ja kristillistä seurakuntaa…
RAIMUND: Minä vetoan ritarikuntani suurmestariin… Minä vetoan meidän Pyhään isäämme Roomassa. Minä vetoan Jumalan kaikkivaltiaan istuimen luo…
BALDUIN: Te ette vetoa.—Miekkanne!
RAIMUND: Dominus magnificus: minä olen vannonut, että kukaan ei ole tuon naisen päästä hiuskarvaa koukistava, niin kauan kuin tämä käsi tätä kalpaa pitelee…
BALDUIN (jyrähtävällä äänellä): Miekkanne!—(Raimund ojentaa hänelle miekan epäröiden.) Kas niin: nyt te ette pitele enää tätä kalpaa ja siksi te olette myös vapaa valastanne. (Ottaa miekan häneltä ja laskee sen pöydälle. Raimund kääntyy pois ja peittää kasvonsa kädellään.— Kaikkivalta rientää ulkoa hengästyneenä ja syöksyy polvilleen piispa Tuomaan jalkojen juureen.)
KAIKKIVALTA: Armoa, teidän korkea-arvoisuutenne!… Armoa!…