MAUNU TAVAST (hymyillen): Minä olen kuullut, että päivänpaiste on joskus myrskyä voimakkaampi.
OLAVI: Ei, setä, suo anteeksi, että uskallan olla kanssasi eri mieltä tästä: kapinanhenki kansasta on heti alkuunsa miekalla ja tulella tukahdutettava.—Me emme tarvitse siihen maallisen vallan apua. Meidän ei ole tarvis kysyä siihen lupaa Turun linnan isännältä.—Kaksi miekkaa on annettu pyhälle Pietarille, hengellinen ja maallinen; toista niistä voi käyttää ainoastaan kirkko ja toista voidaan käyttää ainoastaan kirkon hyväksi.—Me voimme tällä kertaa käyttää molempia.—Ilokseni näin, että olet poissaollessani varustanut Kuusiston linnan niin lujaksi, että se voi kestää kovimpiakin hyökkäyksiä. Meidän ratsuväkemme yksin riittää kapinan kukistamiseen. Sallitko, että minä itse lähden heidän kerallaan Satakuntaan?—Mutta sitä ennen on tuo mies vangittava, häntä on kidutettava ja saatava hänet tunnustamaan koko tämän kerettiläisen kansanliikkeen synty kaikessa laajuudessaan… Sehän on totta, setä, minä unohdan, ettei teillä täällä Suomessa ole edes mitään kunnollista inkvisitsionia.
MAUNU TAVAST (vakavasti): Ei, Jumalan kiitos, eikä tule olemaan niin kauan kuin minä istun Turun piispan-istuimella.—Jätän sinut nyt jäähdyttämään sotaista intoasi Martti kaniikin kanssa. Hänen seuransa on siinä suhteessa arvellakseni paras mahdollinen. (Poistuu oikealle.)
MARTTI (hetken vaitiolon jälkeen): Maisteri Olavi aikoo nyt jäädä kotimaahan?
OLAVI: Minäkö? Kuka sitä sanoo?
MARTTI: Minä luulin ymmärtäväni sen teidän sanoistanne.—Sitäpaitsi on herra piispa puhunut siitä.
OLAVI: En suinkaan, enpä suinkaan. Minä aion pian taas Parisiin.—Vai niin, hänen korkea-arvoisuutensa on puhunut… Mitä hän on maininnut teille?
MARTTI: Hän on sanonut, että herra maisterin opintoaika on nyt päättynyt ja että te ensi syksystä saakka aiotte itse ottaa suorittaaksenne ne arkkiteinin tehtävät, joita minä nyt hoidan.
OLAVI: Hoitakaa te vaan, hoitakaa te vain niitä edelleenkin, Martti canonicus!… (Kuin itsekseen.) Mitä? Onko hän sanonut todellakin?— Ja kuinka kauaksi aikaa hän on sanonut minun jäävän Kuusistoon?
MARTTI: Epäilemättä elinajaksenne, herra maisteri. Minä en ole ainakaan voinut muuta ymmärtää…