OLAVI: Isä, enkö minä saa lähteä hänen kerallaan sitä perille saattamaan?
MAUNU TAVAST: Tee se, poikani. Minä ymmärrän: sinä kaipaat nyt Suomen siintävien erämaiden yksinäisyyttä.—Mutta älä viivy kauan poissa, älä kauan! Minä tahdon sinun kanssasi vielä paljon puhua ja neuvotella.
OLAVI: Tulen takaisin pian.
MAUNU TAVAST: Ota kirje siis!—Anna Lepaa, tarjoa toinen kätesi minulle. Ja Martti arkkiteini on tarjoava minulle toisen.—Kas niin, nyt minä voin jo nousta. Saattakaa minut näin lepokammiooni. (Pois perältä. Anna ja Martti taluttavat häntä. Vaitiolo.)
OLAVI (hiljaa): Elina!
ELINA (säpsähtäen): Päivä on jo kohonnut korkealle. Monet arkitoimet odottavat minua. (Menee. Olavi jää seisomaan surumielisenä etualalle, siirtyy siitä vähitellen pöydän ääreen ja ottaa koneellisesti kirjan käteensä. Lukee hetkisen, painaa sitten pään käsiinsä.)
Esirippu.
End of Project Gutenberg's Lalli; Tuomas piispa; Maunu Tavast, by Eino Leino