ANNA (polvistuen): Minun Mestarini ja minun rakas opettajani! Oman uskontoni himmeät aavistukset kuulen nyt aurinkoisina sinun huuliltasi humahtelevan.
(Olavi ja Elina seuraavat hänen esimerkkiään. Maunu Tavast seisoo nyt kokonaan auringon valaisemana keskinäyttämöllä, käsi koholla kohti valkeutta, kuin tietäjä tuleviin aikoihin tuijottaen. Martti kaniikki epäröi oikealla; polvistuu vihdoin oman ristiinnaulitunkuvansa eteen.)
MAUNU TAVAST: Kenties… Mutta siihen täytyy paljon muuttua, paljon murtua, särkyä monta utuista unelmaa ja mennä raunioiksi monta uljasta pilvilinnaa, joiden tornit nyt taivaanrannalta muka jumalallisina totuuksina kimmeltävät… Kenties on kerran kaikkisovittava kauneus heittävä huntunsa niiden yli, jotka ovat tohtineet häntä totuudessa lähestyä, ja kantava heidät maan tomusta sinne, missä päättyy hyvä ja paha, rikos ja rangaistus… (Äkkiä säikähtäen omia unelmiaan.) Ei, ei, mitä minä sanoin! Älkää kuunnelko minua, älkää kuunnelko! Minun silmäni hämärtyvät, minun ajatukseni ovat jo hämmenneet. Minä olen katsonut liian kauan koittavaan aurinkoon. (Hoippuu. Martti ja Olavi rientävät häntä tukemaan. Kaikki nousevat hätääntyneinä.)
OLAVI: Isäni, sinä voit pahoin…?
MARTTI: Teidän korkea-arvoisuutenne…
MAUNU TAVAST (saatetaan nojatuoliin): Ei se ole mitään.—Pian ohimenevä pyörtymyskohtaus. Minun päätäni huimasi todellakin.—Kiitos.—Te näette, että minä olen jo vanha.—Olavi, sinä näet, että Suomen kirkko kaipaa jo toista kättä, joka on minua teräksisempi.—Mistä me puhuimmekaan? Niin, se on totta, tuosta naisluostarista: me emme sitä rakenna siis. Me rakennamme tuon toisen, toisen, joka on oleva birgittalainen.—Siellä tahdon minäkin pian väsyneen pääni lepoon kallistaa.
ANNA: Sinä, Maunu Tavast? Vielä seisot sinä suurena ja voimakkaana.
MAUNU TAVAST: Minun aikani on oleva pian ohitse.—Mutta sitä ennen pitää Olavista tulla tuomiorovasti, niin, tuomiorovasti… Sinun oppisi ja tietosi tulevat polkusi piispan-istuimelle tasoittamaan.
OLAVI: Etkö luule, että se on oleva ijäksi suljettu minulle, jos pyhä kirkko saa tietää oikean syntyperäni?
MAUNU TAVAST: Tuskin. Minulla on suosijoita, mahtavia suosijoita paavin läheisyydessä.—Niin, Martti: te kirjoititte kirjeen Satakunnan talonpojille. Hyvä, hyvä. Toimittakaa se tuon miehen käteen…