KERTTU: Eipä istu nyt tuppisuuna tämänkään talon isäntä. Sanat jokena juoksevat. Jos rahan jokaiselta saisin, niin enpä pieksäisi tässä minäkään kieltä penningittä.
LALLI: Pennit sinusta on maksettu ja kalliit lunnaat lunastettu, mutta niin tuntuvat menneen kuin kankkusen kaivoon nekin rahat.
INKO (nauraen): Vai menivät hukkaan hyvät humalat!
KERTTU: Ainahan reikiä rahalla on. Ja kuka käski sikaa säkissä ostamaan?
LALLI: Sitä minä olen tässä tuuminutkin, että taitaa pitää käydä hakemassa uusi kulta sieltä Hämeen puolesta, kun ei tästä entisestä enää kalua tulle. Vai mitä arvelet, Inko?
KERTTU: Kysy mutkalta, kyllä väärä vastaa!
INKO: Tee parannus, jos katumoiksi käypi!—(Nauraa.) Sitähän se kuuluu selittävän sekin Ristin mies.
KERTTU: Mitäs Lallille Ristin miehestä puhut?
Kun ei kärsi muita miehiä koko tienoillaan…
LALLI: Häh?