LALLI (kärsimättömästi): Puhu, puhu!
KERTTU (sysää värttinänsä syrjään, nousee, kävelee poikki näyttämön ja istuu rahille pöydän toiselle puolen; painokkaasti): Tyttärestämme haastaa halaisin.
LALLI: Mitä hänestä?
KERTTU: Hän viipyy kauan ulkona.
LALLI: Kah, metsä on mieluisa hänelle.
(Vaitiolo.)
KERTTU: Minne luulet hänen menneen?
LALLI: Kuulit, kun sanoi: läksi hiihtelemään kuutamoisessa yössä.
KERTTU: Katsomaan jänislankojaan?
LALLI: Lie mennyt rihmojaan kokemaan.